SUOMI 2050

Jos sallitaan, haluan heittäytyä hetkeksi visionääriksi ja pohtia miten erilaisiin suuntiin Suomen tulevaisuus voi kehittyä nyt valittavan eduskunnan tekemien päätösten myötä. Tulevaisuuden Suomi ei rakennu valmiiksi neljän vuoden aikana, mutta sen aikana tehtävät päätökset heijastuvat pitkälle tulevaisuuteen. Kansanedustajan on tehtävä työtä kahdella aikatasolla: tämän päivän haasteet on ratkaistava päätöksillä, joilla myös luodaan perusta tulevaisuuden mahdollisuuksille. Siksi ei ole yhdentekevää, minkälaiseksi tulevaisuuden Suomen visioi.

Tämän takia haluan nostaa esiin erityisesti kolme itselleni kaikkein tärkeintä poliittista teemaa ja pohtia, miten erilaisiin suuntiin niihin kohdistuvat päätökset ja niissä tapahtuva, tai tapahtumatta jäävä, kehitys voivat maatamme viedä.

VIHREÄ SIIRTYMÄ

Sanon nyt suoraan: vihreässä siirtymässä onnistuminen on edellytys kaikille hyville tulevaisuuksille. Ilman vihreässä siirtymässä onnistumista jää jäljelle vain huonoja ja enemmän huonoja tulevaisuuksia. Tämän ymmärtää perussuomalaisia ja joitain pikkupuolueita lukuun ottamatta kaikissa puolueissa selvä enemmistö, vaikka kaikki eivät sitä vielä ääneen sanokaan. Siksi vihreä siirtymä – ihmisen toiminnan sovittaminen ilmaston ja luonnon kantokyvyn mittoihin – on saatava aikaan.

Jos vihreässä siirtymässä vitkutellaan, se on lopulta pakko toteuttaa kertarysäyksellä. Tämä kurittaisi taloudellisesti aivan jokaista meistä, mutta erittäin ankarasti se osuisi pienituloisiin suomalaisiin. Vaihtoehdoton tulevaisuus näyttää typerältä, sillä hallittu vihreä siirtymä olisi Suomelle valtava taloudellinen mahdollisuus, jossa vientimme kärkituotteina voisivat olla vihreä sähkö, vastuullinen sahatavara, ympäristöteknologian tuotteet, kiertotalouden innovaatiot, asiantuntijapalvelut ja kulttuuri, mutta myös vihreä teräs ja edistyneet biomateriaalit kuten puukuidusta tehdyt tekstiilit ja muoveja korvaavat pakkausmateriaalit.

Onnistuneen vihreän siirtymän tehnyt Suomi 2050 on todennäköisesti vuoden 2023 Suomea kaupunkimaisempi. Hyvien junayhteyksien ja etätyön ja -opiskelun mallien kehittymisen ansiosta nuoret ja koulutetut löytäisivät tiensä pieniin ja keskikokoisiin kaupunkeihin. Uusien ratayhteyksien ja nykyisten yhteyksien parantamisen ansiosta esimerkiksi Tornio, Imatra, Kouvola, Pieksämäki ja Seinäjoki olisivat tärkeitä liikenteen solmukohtia ja haluttuja asuinpaikkoja.

Henkilöautoja liikkuisi edelleen Suomen teillä, mutta yhä harvemman tarvitsisi omistaa autoa. Panostukset julkiseen liikenteeseen ja jakamistalouteen näkyisivät katukuvassa tiheämmin liikennöityinä reitteinä sekä aplikaatioilla varattavina yhteiskäyttöautoina. Metsien hakkuita olisi vähennetty 2020-luvun tasosta, mutta toimivien päästökauppa- ja biodiversiteettimarkkinoiden ansiosta metsä tuottaisi enemmän rahaa luonnontilaiseksi ennallistettuna kuin selluksi keitettynä.

Vihreä siirtymä tapahtuu väistämättä, koska on pakko. Poliittisten päättäjien käsissä on se, tapahtuuko se rauhallisesti ja reilusti vai nopeasti ja hallitsemattomasti; tekeekö siirtymä meistä vauraampia vai köyhempiä. Jos aloitamme siirtymän nyt, pystymme huolehtimaan myös siitä, että vihreä siirtymä kohtelee reilusti meitä kaikkia. Yhteiskunnan täytyy auttaa niitä, jotka joutuvat väistämättömän muutoksen liikkeellepanemien yhteiskunnallisten ja taloudellisten voimien pyöritykseen ilman omaa syytään.

Tarvitaan tukea energiaremontteihin ja avustuksia tilanteisiin, joissa kotien remontointi ilmastoystävälliseksi ei enää ole mahdollista. Tarvitaan luopumistukea yrittäjille ja alkutuottajille, joiden liiketoiminta on nyt ymmärretty ilmastolle ja luonnolle haitalliseksi, Tarvitaan resursseja uusiin ammatteihin kouluttautumiseen ja riittävä taloudellinen tuki opiskelun ja uuden työpaikan löytämisen ajaksi. Ja paljon muuta. 

Tällainen reilu siirtymä ei ole mahdollinen, jos sen aloittamista lykätään lyhyen tähtäimen poliittisen hyödyn vuoksi eteenpäin, kunnes muutos on pakko ajaa läpi kertarysäyksellä. Mutta jos siirtymä voidaan tehdä hallitusti, se voidaan tehdä myös reilusti – sekä yksilöt että yhteisöt huomioiden. Hallitsematon siirtymä merkitsee Ruuhka-Suomen ja maakuntien välisen elintasokuilun levenemistä, kun taas hallittu, reilu siirtymä toisi myös pikkukaupunkeihin ja maaseudulle rahaa, uutta elinvoimaa ja uusia mahdollisuuksia. 

KOULUT JA KOULUTUS

Toinen vuoden 2050 Suomea muovaava voima on koulutustason merkittävä nousu. Marinin hallitus pidensi oppivelvollisuusikää 18 vuoteen, joten vuonna 2050 lähes jokaisella alle 45-vuotiaalla suomalaisella on vähintään ylioppilas- tai ammattitutkinto. Seuraavalla hallituskaudella tulee lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja ja hoitaa opiskelijoiden sosiaaliturva kuntoon niin, että myös korkeakoulutettujen osuus ikäluokasta saataisiin nostettua ainakin 50 prosenttiin.

Koulutustason nousun ja vihreän siirtymän aiheuttaman talouden rakennemuutoksen vuoksi vuonna 2050 nykyistä selvästi suurempi osuus suomalaisista työskentelee asiantuntija-ammateissa. Elinikäisen oppimisen periaate toteutuu aiempaa paremmin täydennyskoulutukseen suunnatun merkittävän lisärahoituksen ansiosta ja moni vaihtaa ammattia työuransa mittaan, ehkä useaankin kertaan. Tämä on erityisen tärkeää siksi, että teknologian muutosvauhti kiihtyy, emmekä vielä pysty ennustamaan tarkasti, mitkä taidot ovat vuoden 2050 työntekijöille kaikkien tärkeimpiä. Tehtävää asiantuntijatyötä lienee kuitenkin valtavasti ainakin ympäristö- ja terveysteknologian, koulutuksen ja digitaalisen palvelukehityksen saralla. Eräs suurimmista ratkottavista haasteista on vanhenevan väestön itsenäisestä toimintakyvystä huolehtiminen, niin että mahdollisimman moni saisi asua kotonaan aivan elämänsä loppuun saakka. Siihen tarvitaan niin lääketieteen, sosiaalityön, robotiikan, palvelumuotoilun kuin viestintäteknologiankin huippuosaamista.

Monessa perinteisessä duunariammatissa tekijöiden tarve vähenee, mutta osaaville suomalaisille ammattimiehille ja -naisille on silti jatkossakin varmasti töitä. Kasvavia aloja ovat todennäköisesti esimerkiksi energiateollisuus, korjausrakentaminen, aurinkopaneelien ja lämpöpumppujen asennus ja korjaus, kierrätys sekä luonnon ennallistaminen – puhumattakaan siitä, että väestön ikääntyessä tarvitaan paljon nykyistä enemmän lähihoitajia, välinehuoltajia, palveluohjaajia, saattohoitajia ja monia, monia muita sote-ammattilaisia. Puusta yhä suurempi osa menee sellun sijasta biomateriaalien ja sahatavaran valmistukseen, ja puumateriaaleilla korvataan enenevässä määrin esimerkiksi betonin ja teräksen käyttöä. Töitä riittänee siis edelleen paitsi uudistuvassa metsäteollisuudessa, myös puun loppukäytön päässä niin hienopuusepille kuin timpureillekin.

Jos koulutukseen ei satsata ja suomalaisten osaamisen annetaan rapautua, meitä uhkaa massatyöttömyys ja yhteiskunnasta syrjäytymisen kierre, joka voi pahimmillaan purkautua väkivaltaisen ekstremismin tapaisina reaktioina kun kuilu osaajien ja osattomiksi jäävien kouluttamattomien välillä kasvaa. Tämä ei koske ainoastaan matalasti koulutettuja, vaan tulevaisuudessa myös yhä useampi korkeakoulututkinnon suorittanut saa huomata osaamisensa vanhentuneen pahasti teknologisen kehityksen myötä tai jopa ammattinsa kadonneen alta keinoälyn mahdollistaman automaation takia. Se merkitsee myös rajua elintason huonontumista, sillä verotulot eivät mitenkään riitä nykyisenkaltaisen hyvinvointivaltion palvelutason ylläpitämiseen jos iso osa väestöstä ei löydä töitä tai työskentelee nälkäpalkalla esimerkiksi alustatalouden pätkätöissä sen sijaan, että heidän koko potentiaalinsa saataisiin käyttöön ja heidän työstään maksettaisiin kunnon korvaus. Siksi koulutustason nostaminen ja osaamisen ylläpito elinikäisen oppimisen avulla ovat välttämättömiä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi.

KULTTUURI

Kolmas, itselleni erityisen läheinen vuoden 2050 mielenmaisemaa muokkaava voima on taiteeseen ja kulttuuriin satsaaminen, joka aloitetaan nostamalla kulttuuribudjetti ensi hallituskaudella yhteen prosenttiin valtion budjetista. Tämä tarkoittaa muun muassa, että yhä useammalla lapsella ja nuorella on jatkossa mahdollisuus musiikki-, taide- tai muuhun kulttuuriharrastukseen; että suomi ja ruotsi pystyvät pistämään kampoihin englannin ylivallalle ja säilyvät elinvoimaisina kirjallisuuden, elokuvan ja teatterin kielinä; että yhä useampi taiteilija voi keskittyä täysin taiteelliseen työhönsä ilman, että hänen täytyy täydentää ansioitaan muita töitä tekemällä; että taiteilijoiden sosiaaliturva laitetaan kuntoon; ja että Suomi on vireän kulttuurielämänsä ansiosta houkutteleva paikka asua ja pystyy kilpailemaan kansainvälisesti niistä suomalaisista ja ulkomaisista huippuosaajista, jotka saattaisivat muutoin valita toisen maan koti- ja työpaikakseen. 

Kulttuurilla on itseisarvo, jota ei voi rahassa mitata, mutta kulttuuriin panostaminen on myös tuottava investointi. Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö KULTA ry:n tutkimuksen mukaan kulttuuriin Suomessa sijoitettu euro tuottaa keskimäärin yli kymmenen euroa taloudellista tuotosta ja 2,6 euroa verotuloja. Niinpä kulttuuriin kannattaa laittaa paukkuja myös puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta. Jos saan tahtoni läpi ja Suomi alkaa määrätietoisesti satsata kulttuuriin ja kehittää kulttuuriteollisuuden taloudellisen toiminnan edellytyksiä, kulttuuri on tulevaisuudessa yksi Suomen keskeisistä vientialoista. Vielä on tietenkin mahdotonta tietää, onko vuoden 2050 kuumin kulttuuri-ilmiö Neo-Nordic Noir, F-pop vai kenties biomateriaaleja innovatiivisesti hyödyntävät suomalaiset muotitalot, mutta olen varma, että jos kulttuuri nähdään myös taloudellisesti merkittävänä ja alan toimintaedellytyksiä aletaan määrätietoisesti kehittää tämän mukaisesti, suomalaiset kulttuuri-ilmiöt noteerataan tulevaisuudessa myös kansainvälisesti paljon nykyistä laajemmin. Tämä synnyttää vientituloja ja työllisyyttä, parantaa Suomen näkyvyyttä ja mainetta maailmalla, ja hyödyttää kulttuurin ammattilaisten ja kaikkien kulttuurista nauttivien suomalaisten lisäksi niin huippuosaajia rekrytoivia suomalaisfirmoja kuin matkailualaakin.

Ilman riittäviä panostuksia kulttuuriin Suomesta tulee sen sijaan ankeampi paikka asua ja tympeämpi matkakohde. Valtio menettää verotuloja ja nuorten syrjäytymisriski kasvaa. Jopa suomi kielenä voi olla vaarassa vähitellen kuihtua vain yksityiselämässä käytettäväksi ”kyökkikieleksi”, jos englanninkielinen kulttuuri valtaa koko ilmatilan kun kotimaista ei ole tarjolla. Siksi kysymys kulttuuriin satsatun rahan riittävyydestä ei kosketa pelkästään kulttuurialaa ja taiteilijoita vaan koko kansakuntaa.

* * *

Suomi tekee sunnuntaina 2.4.2023 vaaliuurnilla päätöksiä, jotka määrittävät maamme tulevaisuutta potentiaalisesti vuosikymmeniksi eteenpäin. Valitsemmeko päättäjiä, joilla on rohkeus ja taito johtaa meidät kukoistavaan tulevaisuuteen, vai sellaisia, jotka välttelevät isoja päätöksiä ja pystyvät vain reagoimaan ulkoisiin olosuhteisiin pakon edessä? Valitsemmeko avoimen, vastuullisen ja menestyvän Suomen, vai kuoreen käpertymisen ja näivettymisen?

Valinta on sinun. Käytä ääntäsi viisaasti.